keskiviikko 26. joulukuuta 2007

Enkeleitä ristipistoillen

Sain vihdoinkin hieman ennen joulua tämän ristipistotyön valmiiksi. Se oli lojunut jo ainakin puoli vuotta pöytälaatikossa keskeneräisenä, koska ääriviivojen pistely on minusta kaikista työläintä. Työ on tehty valmiista yhdysvaltalaisesta ristipistopaketista, jossa oli siis langat, neula, aida ja ohje. Lankaa siinä paketissa ei ollut riittävästi, koska yksi väri loppui kesken. Vaikka kuinka säästeliäästi lankaa käytin, jouduin silti kaivelemaan omia lankavarastojani. Onneksi löysin itseltäni lähes saman sävyistä eikä eroa kyllä valmiista työstä huomaa. En kyllä osta enää ikinä saman firman paketteja, vaikka lopputulos on ihan sievä, mutta pitää paketeissa riittävästi lankaa olla!

Tämä valmistyö lähti pukinkonttiin Irlantiin, kylläkin ilman kehyksiä (olisi tullut postipaketille liikaa painoa...).

maanantai 24. joulukuuta 2007

Kalavale

Olin nähnyt sen päivän tulevan. Pahan ilman ennemerkkejä oli ollut havaittavissa jo pitkään. Rajalla oli nähty mykkiä miehiä kimaltelevissa pikkutakeissa - huhuilevat, että ken heidän mukaan lähtee, ei koskaan enää palaa!

Se oli jo kolmas päivä samassa uomassa, onnetonta lilluttelua ja yksitoikkoista viskomista ja vartomista. Olin jo repunkin pakannut valmiiksi ja tein lähtöä, kunnes outo ääni sisälläni sanoi "nyt tai ei koskaan!"

Sitä on kumminkin sen verran pienemmille vuosien varrella näytettyä, ettei minua pelottanut, kun se mykkä kiilutakki rinnuksilleni pyrki ollessani matkalla ystävän luokse. Annoin välittömästi niin sanotusti isän kädestä, mutta tämä pirulainen otti välittömästi tiukan poskiotteen! PRKL!

Ja silloin nappasi! Vuosikymmenen suurin taisto! Löysää, vetoa, löysää! Tarkkana nyt!

Tällaistako se tosiaan toisella puolella on? Läheltä piti -tilanteen viime keväänä kokenut Aatu Ahvenainen kyllä väitti, että lopun lähestyessä on vain kirkkaita valoja...

... Niin, kyllä, kyllä! Tästä samasta kohdasta. Ainakin kymmenen kiloinen - eilen illalla kun soitin. Just otin kamerakännykällä kuvan, mutta se heilahti, että otan paremman, kunhan vielä kolautan. Minäkin sinua! Soitellaan, tai no minä soitan ihan kohta.

No, eikö tämä roikkuminen ala jo prkl riittää!?! Tässä muotikuvauksia ja kaikkea - mutta ei hei... mitä ihmettä sinä sillä puun karahkalla?

KRAK!

Tuosta vielä kevyt kolautus ja kala lihoiksi

PRKL!

No nyt se pomppas ja evä vain vilisee ulapalla...